"Rakas äiti – synttärisankari !
Kerroin joskus, että ystävälläni on käsi, joka ”kirjoittaa tekstiä Luojalta”. Kun olin ahdistunut, jaksanko kaikki konserttijärjestelyt, ”käsi” kirjoitti minulle ohjeet – jotka olivat uskomattomat ! Noudatin silloin vaistoani ja onnistuneen tuloksen näimme kaikki .
Nyt olen ollut tulisilla hiilillä, koska vaistoan Sinussa sen henkisen alavireen, joka on ymmärrettävästi ihmisen oikeus, mutta siihen EI SAA JÄÄDÄ !
En ole vielä valmis luopumaan Sinusta äiti – otan vaikka itse lisää taakkaa..
Niinpä otin ahdistuksessani yhteyttä ystävääni – niin, hänellä on se lahja. Tässä on teksti, joka syntyi ilman, että keskustelimme edes Sinusta. Pyysin itselleni apua, mutta vastaus tuli Sinulle. Kun luin kirjeen – tajusin miksi : nämä ovat kuin omia ajatuksiani, mutta jonkun muun on puettava ne sanoiksi, jotta uskot ja luotat. Rakkaus meillä on toisiimme, mutta koska sielumme ovat niin peilikuvat toisistaan, liika tunne sekoittaa ja värittää sanoja joskus liikaa.
Toivon, että luet tämän sydämelläsi. Mitä sitten mietitkin, arvostan sitä ja rakastan sinua ja isää.
Rakkain ajatuksin, Marja ja nuoret".
Marjan äidille
Vielä taisteluitta et elämässäsi voi jatkaa.
Ihmisen sietorajan kynnys on ylitetty kohdallasi jo kauan sitten, mutta vielä Sinut asetetaan testiin.
Testiin, joka on määrittelevä tahtosi lujuus, voimasi, sisukkuutesi.
Testiin, joka mittaa tahtosi elää.
Luojan kädellä on turvallinen olla. Hänen avullaan ihmisen elämän koko kirjo avautuu uuteen, uskomattomaan merkitykseen.
Mikä onkaan ihmisen toive, unelma elämänsä kulusta, sitäkin Luoja kuuntelee, ymmärtää, mutta vain koettelemusten kautta meidän kaikkien elämänpolku voi saada sen oikean, syvällisen ja tarkoituksenmukaisen merkityksen.
Näin on oleva vastaisuudessakin. Meille kaikille.
Onnen jyvät voimme kerätä päivittäin sieltä mistä löydämme sydämemme.
Kuuntele siis sydämesi ääntä. Anna sen ohjata Sinua eteenpäin.
Sydämesi on kokenut jo paljon, mutta se on vieläkin vahva – ja uskaliaskin.
Pidä mielessä seuraavat sanat :
Ole aina avoimin mielin, sydän vastaanottavaisena.
Olet vahva – mutta myös heikko. Olet rohkea – mutta myös alistuva.
Sydämeni oli surusta raskas, kun lähetin tämän kirjeen, koska jostakin tiesin, että kirjeenvaihtomme ei tule enää kauan jatkumaan. Pääsiäisenä kävin äitiä katsomassa lasteni kanssa viimeisen kerran ja 9.5.2008 hän nukkui pois.
Tässä vaiheessa olin ollut halvaantunut jo neljä vuotta ja siitä lähtien olen aktiivisesti "jutellut" omassa tyhjässä tilassa enkelten kanssa. En siitä puhunut kenellekään, mutta vähitellen kun enkelten ääni minussa voimistui, en sitä myöskään kieltänyt läheisiltäni. Kukin ymmärtäköön sen omalla tavallaan. Tänäkin päivänä.
