Kokkolan whippet-kanta kasvaa! Kaverini Iina soitti sitten yks päivä;

 -"Nyt se on ottanu sen!"

 -"Ai niin minkä, ai kuka?"

 -"Emmi, no sen pennun!"

 Siltä seisomalta siis koira hihnaan ja me lähetiin iinalle kattomaan sen isosiskon Emmin uutta whippet pentua! Keeta on käyny siellä Puumaloilla ainakain sata kertaa ja asteli taas sisään kuin omistaisi talon, asettui omalle vakiopaikalleen, olkkarin pyöreelle matolle. Kaikki oli niin kuin yleensäkkin, kunnes...

  ... Kettiöstä käveli jokin, ihan outo otus? Keeta vaan tuijotti "Mitä se tekee täällä, tämähän on meitsin valtakuntaa!?!" Pitkään aikaan ei koirat lähestyneet toisiaan, mutta hetken kuluttua pienemmällä uteliaisuus voitti. Se tuli puremaan Keetan korvaa... Keeta vieläkin ihan shokissa oli vaan paikallaan. Pentu lähti. Tätä katottiin siinä sitten ainakin 3 tuntia. Kyllä se Keetakin siitä järkytyksestä toipui, onhan asiassa positiivisiakin puolia esim. taloon on tuotu uusia koiran leluja;

Pentu oli siis Pikkuneidin Born To Run! Juuri luovutusiän ylittänyt whippeturos. Vaalea, pieni ja juuri niin söpö, kuin nämä pennut aina! Harmi, ettei Emmi koirineen kuitenkaan asu koko aikaa täällä Kokkolassa. Mutta mehän käydään silti moikkaamassa tätä Keetan serkkupoikaa (vai mikähän sukulainen on, kun on kerran äitinpojantytönpoika?) kun he ovat täällä!