Herättiin taas ennen ku kerettiin ees mennä nukkumaan. Juna Helsinkiin, kauden viimesiin ratakisoihin, lähti puol kolmen aikaan yöllä. Puol yheksältä taidettiin olla helsingissä, ja lähettiin metsästämään oikeeta bussia. Aikataulut oli vähä kummallisia  (millonhan määkin oon niitä viimeks tulkinnu, ku asuu kaupungissa, jonka pääsee päästä päähän  pyörällä puolessa tunnissa), mutta lopulta niihinkin tuli järki. Bussinkuljettaka puhu vähän huonosti suomee, se ei meinannu tajuta, että mä haluan yhden 16-vuotiaan kertalipun. En kausilippua, enkä aikuisten lippua. Sitte meinas bussissakin epätoivo iskee, ku kattelin maisemii. Ne oli kyllä sellasii, että "hei oon ollu täällä ennenki", mutta sillon mulla ei ollu kyllä matka radalle...  Päästi sitte kuitenki perille, oli se oikee bussi. Keeta alko vinkua heti ku rata tuli näkyviin puskan takaa.

 Tuomarin kartanolla siis pidettiin whippettien XIX Team-Race ja veteraanimestaruus ja kaikkien sijoituskilpailut. Keeta oli 2 sijotuslähössä 350m ja 280m.  Keetan eka lähtö oli numero 1. Keeta lähti kopista 4. En oo ihan varma, mitä siellä radalla tapahtu, mutta tuomarit kokoontu. Kaikki juoksut silti hyväksyttiin, vaikka musta näytti, että Keetaa siellä kiusattiin. Ei tullu valioaikaa... lähtö nro. 25 oli sitte Keetan 280m. Lähtö onnistu hyvin kopista 2. Keeta oli maalissa 3. Hain koiran ja kauhee jännitys ku oottelin niitä aikoja. Näpläsin manttelia Keetan päältä ja sitte ne kuulutti, "3. Sökövintin ceeäs cheetah, 19.32."!!! JES, VIHDOINKIN tyttö juoksi VALIOAJAN! Ei yhtää liian aikasin, viimenen kisa ja viimenen lähtö kaudella. Hymyilyttää, eikä tää hymy kyllä lopu ainakaan viikkoon! Palkintojen jaossa Keeta sai sitte ruokaa ja pienen pokaalin kun oli kolmas. Ja ison pokaalin, koska meidän kasvattajat on ihan ykkösiä!

Oli hieno päivä! Takas keskustaa ei tarvinu bussilla ku saatiin kyyti. Seuraava junaki ois lähteny ihan just, mutta siellä ei ollu lemmikkipaikkoja. kurjaa. Oottelua siinä sitten kaks tuntia seuraavaan junaan. Yritettiin mennä kauppaan, mutta se ei kelvannu jollekkin henkilökuntatyypille ja se katsoi asiakseen soittaa vartijat ihan ku oltais jotain hirveitä rikollisia. Ei kuitenkaan jääty Keetan kans ootteleen niitä. Ostin sitten asemalta viiden euron sämpylän ja syötiin se puoliks Keetan kaa. Juna tuli ja puol kolmelta oltiin takas Kokkolassa.