Kesän kisatreenit päättyivät kuin seinään, kun Keeta sai tikit jalkaansa. Liikunnan yhtäkkisestä loppumisesta menee varmasti lihakset kuin lihakset vähän jumiin. Kun siihen sitten vielä päälle lasketaan, että tämän sairasloman aikana koira on juossut pääasiassa kolmella jalalla, voi olla varma että myös muut jalat ovat rasittuneet enemmän ja selkäkin varmaan johtuen kummallisesta asennosta. Luotettavien lähteiden vinkistä vein siis Keetan eilen koirahierojalle.

Nainen kävi Keetan kaikki lihakset läpi painellen ja hieroen. Lisäksi hän väänteli koiran raajoja varmasti 360 astetta joka suuntaan ja nyki niitä niin että vaan luut naksuivat. Mielestäni se oli erittäin pelottavaa, mutta Tseeta ilmeisesti nautti, se makasi siinä paikallaan silmät kiinni ja huokaili välillä (tai ehkä se oli jotenkin lamaantunut...). Hieroja kertoi, että selässä viimeisten kylkiluiden kohdalla oli ollut lihakset niin jäykkänä, että ne luutkin olivat vähän väärässä asennossa (ja minäkö en ole huomannut mitään?) sekä niskassa oli jäykkyyttä ja takatassuissa jotain myös. Ja että nyt koira voi hyvin. Siihen on siis uskominen.

Tänään on taas ilmoittautuminen ens viikon Helsingin radalle sekä sitä seuraavan viikon Kuninkuusjuoksuihin. Vaikka eläinlääkäri sanoi viimeksi, että saa kilpailla vaikka heti, niin jätän kuitenkin nuo yhet tosta välistä. Mun pentu saa parantua nyt iha rauhassa. Ilmotan kuitenkin tonne Tampereelle ja katon sitte lähempänä, että juokseeko Keeta...