Tänään vein myös Keetan pitkästä aikaa juoksemaan vapaana. Piti löytää joku alue, jossa on paljon tilaa, tasaista maata eikä ihmisiä. Lähdettiin siis Kokkolan leirintä-alueelle, joka olikin aivan tyhjä. Kuka nyt tänne vapaaehtoisesti tulisikaan? Keeta vietti ensimmäiset 10 minuuttia juosten valtavia ympyröitä ja siksakkia aivan täysillä. Vasta sitten vauhti alko hiljenemään, paikkaa pystyi alkaa tutkia ja keppejä jyrsiä. Ja kyllä tytöstä näki, että tätä oli ootettu. Jo silloin kun aloin avata pannan lukkoa, koira tärisi innosta :D