EMM-kisat Sveitsin Lotzwilissa

 

asuntoauton ovi

 

la 15.9

matka Sveitsiin alkoi aamulla kuudelta. Ensin täytyi mennä Tampereelle, koska Keeta oli kisaamassa kuninkuusjuoksuissa. valitettavasti  aika oli taas muutaman kohtalokkaan sadasosan yli valion Alkaa tulla jo pikkusen kiire hankkia se yksi aika tältä kaudelta, että Keeta voisi tulla ratavaliosi ens kaudella. Vielä kahet radat ennen talvea Ja kahet maastot. Nyt nää EMM:mmät ja hailuodossa lokakuussa. Tulispa hailuodosta SERT niin ei tarvis sitten enskaudella enää kun se viimenen. Voitas keskittyä niihin ratoihin, jos Keeta nyt ei päättäis taas ihan kauden alkuun tulla valeraskaaksi

 Tampereelta lähettiin sitten ajamaan Turkua kohti, lautta lähtee huomenna kymmeneltä. Majotuttiin Ruissalon leirintäalueella, mutta se ei oikeastaan ollut enää auki, joten jouduttiin menemään jollekkin parkkipaikalle sinnepäin.

 Koirat osaa matkustaa, ne vaan nukkuu molemmat koko ajan.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

su 16.9

Aamulla herättiin ja koirat kävi lenkillä. Lautta lähti kymmenen aikaan ja sieltä löytyi puolet Suomen joukkueen whippeteistä. Tuulikellon Coco, Covisco ja Berryco. Meidän hytti oli ihan alhaalla, kun meni vähän myöhäseks tuo varaus Ei saatu ees ikkunaa. Minä sain siellä sitten vahtia hurttia suurimman osan ajasta.  Välillä käytiin lenkkeilemässä kannella, otin paljon kuvia mm. Keeta kannella, Keeta ja pelikone, Keeta hississä, Keeta ja merta, Keeta kokolattiamatolla, Keeta ja Tax Free ym. ym. Valitettavasti määrä ei korvaa laatua  Ihmiset siellä vähän katto, kun yritin saaha koiria istumaan vierekkäin portaikossa ja ottaa kuvaa (Keeta, Luikkis ja portaankaide). No lopulta koirat istu vierekkäin, mutta muuten kuva on kyllä aika epäonnistunut. Laitan niitä kuviakin sitten nettiin.

mikäs mäyräwhippet meidän hyttiin on eksynyt?

 

Nyt ollaan Tukholmassa ja täällä sataa. Seurataan Tuulikelloja leirintäalueelle ja pääse nukkumaan!

 

ma 17.9

Heräsin väsyneenä ja lähin lenkille. Täällä sataa ja lisäksi täällä asuu tappajaetanoita! Niitä ryömi vastaa joka kolosta. Otin kuvan:

 

 

Tänään ajettiin ruotsin läpi. Tää on muuten ihan samanlainen maa, paitsi lehmät on kaikki valkosia. Kuristaisin navigaattorin jos vain voisin. Se hokee koko ajan " Mikäli mahdollista, tee U-käännös" ihan sama missä ollaan. Pysähyttiin tossa yhellä huoltiksella käyttämässä koiria pihalla. Siellä oli oikee parvi sellasia rotan kokosia kaniineja. Keeta oli ihan innoissaan. Se vinku ja ulvo. Sitte ei muu enää kiinnostanukkaan. Täytyy pysähtyä uuestan käyttään koiria vessassa illalla ylitettiin sikakallis silta ja päästiin Tanskaan nukkumaan.

jossain päin Ruotsia

 

ti 18.9

Tanskasta piti Saksaan lautalla. Se ei kauaa kestäny. Koirat joutu olla koko matkan autossa. Saksassa sitte ihan satamassa lähettiin Keetan kaa käveleen jotain aallonmurtajaa pitkin, nii yhtäkkiä hirvee tsunami pyyhkäs meiän yli ja oltiin site ihan märkiä. Emme kävele enää allonmurtajilla. Ainakaan usein.

 

aallonmurtajalta, mutta  tässä kuvassa näkyy vaan jotain tollasia pikkuaaltoja...

 

ke 19.9

Saksassa. Jos ruotsissa sitten olikin jänikset rotan kokosia, niin täällä ne on sitte lehmän kokosia. Oltiin iltalenkillä ja sitten nää koirat bongas kaninkolon;

 

 

Sinnehän mahtuu 2 whippettiä hyvin sisään! Ja seuraava shokki oli, kun 2 tällästä jäniksen ja vasikan risteytymää lyllersi vastaan! Ne oli ainakin 2 metriä korkeita ja yhtä leveitä. Oli pakko lähteä pakoon, vaikka Keeta ja Luikkis olisivatkin juosseet suoraan surmansuuhun. Keeta piti kamalaa meteliä ja ne jänikset sitten varmaan kyllästy siihen jä lähti pois niin että maa vaan tärisi...

 

to 20.9

Saavuttiin siis tänään hyvissä ajoin korkeanpaikanleirillemme.  Ei tarvinu ees kauaa ajaa ja oltiin jo Sveitsissä. Ja kun tämäkin on nii pikkunen maa niin tunnin päästä rajalta noin oltiin jo Lotzwilissa.

ai vasemmalle?

 

Tää paikka on hieno. Ollaan pienen kukkulan päällä. Suora näkymä alas kaupunkiin. Kaupunki on kyllä ihan turha, siellä kaikki vaan koko ajan viettää siestaa, eikä siellä muutenkaan ole mitään kauppoja, mutta on se suloinen. Talot on sellasia vaaleita ja niissä on ruskeet listat ja kaikkien pihat on ihan täynä kukkia ym. koristeita. ja keskellä kaupunkia on lehmäaitaus. Täältä kukkulalta näkee myös  lumihuippuisia vuoria mm. Mount Blankin.

alpit

 

Täällä on kaikkialla lehmiä ja niillä  on kellot kaulassa ja ne kilkattaa jatkuvasti. Soi varmaan päässä monta viikkoa eteenpäin  Tietysti piti mennä heti tsekkaamaan millaset radat täällä on, kun ne niin selvästi näkyy, kun täällä toi viehejärjestelmä on vähän kehittyneempi. Tai ainakin erilainen. Pellolle on lyöty isoja tötsiä pystyyn ja siellä ylhäällä menee tavallaan kiskolla naru joka vie alas vieheeseen. Käytiin siis ne tarkastamassa Keetan kaa ja huomattiin et nehän on ne pellot ihan tasasia!  Ees Suomessa ei koskaan oo ollu noin litteitä ratoja. Mutta ehkä se on ihan okei, pelkäsin oikeestaan että täällä nää koirat saa kiivetä jotain Alppeja Käytiin sitte illalla pitkällä kävelyllä  ihastelemassa maisemia. Käännyttiin vasta sitte takas leiriin, ku loppu kamerasta kortti.

 

pe 21.9

Aamukävelylle satuttiin just sillon kun nämä alko testaamaan viehettä huomisia lähtöjä varten. Ja hyi että se viehe oli oikee jäniksenraato! Siellä se sitten meni ja on kyllä pakko myöntää, että se näytti aika vakuuttavalta. Ne kiskot siellä parissa metrissä saa sen jäniksen vielä loikkimaankin ja jos ei näkis niitä tolppia tai sitä narua (joita on kyllä aika vaikea olla näkemättä) niin sitä vois luulla ihan oikeaks jänikseks. Keeta ainakin. 

 

 

 Täällä on paljon kaikkia pantojen myyjiä. Ja hirveesti kaikkia ihania pantoja! Kattelin niitä pitkin päivää. Ne oli sellasia, että Suomessa ei koskaan oo ollu! Oli pelkästään nahkaa kaikilla hienoilla kiekuroilla ja sitte sellasia missä on lisäks jotain timangeja ja hapsuja ja sitten kokonaan helmillä päällystettyjä kangaspantoja ja vaikka mitä. Oli sitteen sellasiakin jotka oli tehty Louis Vuittonin tämän kesän muotinahkasta... Kaikkia pantoja yhdisti hinta. Se oli taivaissa... Pakko oli kuitenkin jotain ostaa, ne oli niin hyviä, joten valitsin keskivaaleaa nahkaa olevan vinttikoirapannan, joka ei ole kovin korkea, mutta se on paksu ja pehmeä. Koristeena siinä on 5 kultaista juoksevaa jänistä. Ne hymyilee. Maksoin 68 frangia ja laskin, että olin kesällä töissä sen pannan eteen 10 tuntia...

 Täällä kasvaa kyllä ihan kaikkea. Ruokaa. Oltiin lenkillä niin vastaan tuli ensin omenapuu (söin omenan), sitten päärynäpuu (söin päärynöitä) ja maissipeltojakin on ihan joka paikassa (maissia en syönyt). Päätin oikasta yhen läpi, mutta se olikin vähän vaikeampaa. Ei oikastu, kierrettiin  n. 100 km.

 

maissilapset

 

Tultin sitte vielä vähän korkeemmalle kukkulalle, kun missä leiri on ja katottiin alas. Ihan miljoona asuntoautoa ja kaikki maat yrittää laittaa lippunsa esille. Mutta KENELLÄKÄÄN ei ollu liput niin korkeella ku team Finlandilla! Nyt olen ylpeä kansallisuudestani. Ne näky sieltäihan parhaiten, saksakin näkyi ja sveitsinliput vähän, mutta...

Suomenlippu on korkeemmalla ku kuu

 

Illalla oli sitten kanssa avajaiset. Saimme kuunnella siellä Ainakin Ranskaa, ehkä saksaa, jotain muuta örinää sekä huonoa englantia. Lisäksi joku nainen soitti tosi isoa torvea. Liput vietiin paikalleen ja kaikkea. Avajaiset ei ollu pitkät, mutta silti jotain pentua vähän väsytti:

"onks mun pakko olla täällä, tää on ihan sika tylsää?!Onneks ei tarvii ite seisoo"

 

la 22.9

Tänään oli eka kisapäivä, mutta whippetit juoksee vasta huomenna. Me ollaan Keetan kanssa tänään lähinnä relailtu. Keeta nukkuu koko ajan, ehkä sekin tajuaa, että se saa huomenna juosta ja sillo pitää jaksaa.

 

koiratkin ottaa aurinkoo, mut nää mustat ei enää rusketu...

 

Välillä ollaan käyty tuolla metässä käveleen, koska siellä on niin viilee. Täällä tasangolla palaa.

 

Onneks autossa pelaa ilmastointi. Ostin uuden panan, koska se ei ollu kallis. Se on vaan söpö. Ohut valkonen, jossa on timangeja. se saa Keetan näyttämään prinsessalta... Illalla oli palkitojen jako ja wuhuu, Täppä suomesta oli pronssilla (voi ei kun en nyt muista oliko se skotlanninhirvikoira entä irlanniinsusikoira...)! HYVÄ SUOMI! Mutta nää sveitsiläiset on kyllä jättäny lukematta FCI:n säännöt. Taas 1 todiste; Palkintomattelit pitäs EM-kisoissa olla sinisiä kultasella kirjailulla, mutta nää oli muuttanu nekin punaisiks. Jo tuolla kisojen aikana oli kaikkia ihan omia sääntöjä, että mitä tehään jos koira vaikka jättää vieheen... Mut eihän se mantteli nyt niin kamala oo, kyllä meille punanenkin kelpais...

team Finland palkintojen jaossa, ekana paikalla...

 

su 23.9

Aamu alkoi aikaisin. Keeta kävi ihan pikkulenkillä. Kaikki muut nukku vielä sillon. Vähän ajan päästä alko vasta ilmaantua muita koiria ulos. Whippetit juoksi kauemmalla radalla heti Italianvinttikoirien jälkeen. Nartut alottaa ja koska Suomesta on vaan 1 whippet narttu, Keeta sai avata tänään Suomalaisten juoksut lähdössä nro. 91, kilpailunumerolla 164, punaisella manttelilla ja parinaan joku Italialainen koira.

 Lähettiin sitten lämmittelemään metsään jossa oli onneksi ihanan viileää (auringossa +30) mukana lälläri, jotta joukkueenjohtaja Marja pysty kutsumaan meidät Chip-Controliin juuri ennen lähtöä, ettei tarvitse koirankaan seisoskella siellä auringossa niin kauan, että veri alkaa kiehumaan. Lämmittely aika venyi vaan venymistään lukuisien vieherikkojen ym. tuomariston kokoontumisien myötä aika reilusti.

 Kun vihdoin päästiin sitten lähtöalueelle, kutsui Marja meidät taas takaisin Sirutarkastukseen (ennen jokaista lähtöä tarkistetaan siru), koska tämä nainen siellä ei uskonut, että me ollaan jo oltu siellä. No kyllä se sitten vakuuttui ja päästiin takaisin lähtöön. Täällä Sveitsissä vasen on oikea ja oikea vasen. Selvästikkin, koska me jouduttiin ykkösmanttelilla lähtemään oikealta puolelta. Lähettäjä sanoi; Aus naus GO (tai jotain se sanoi ja sitten go)! Toisella merkillä jänis lähti esiin piilostaan (kyllä se oli piilotettu ja koirat eivät sitä ensin nähneet) ja goulla sai päästää irti. Italialainen päästi koiransa vähän varastamaan, joten Keeta jäi jälkeen. Kauaa Keeta ei kuitenkaan siellä halunnut olla, ja muutamalla harppauksella koirani oli jo kilpakumppaninsa rinnalla. Mutta sitten tapahtui jotain odottamatonta. Tämä toinen narttu otti vauhdilla ja tönäisi Keetan pois radaltaan. Kaikki koivet ilmassa se lensi jonnekkin sivuun ja jäi selvästi, mutta jatkoi juoksuaan eikä aikaakaan, kun Keeta oli taas (selvästi hitaamman) kaverinsa rinnalla ja juoksi kurvissa ohi. Mutta huono onni ei loppunut yhteen kiilaukseen. Nyt kun viehettä vedettiin Keetan ehdoilla alkoi Italialainen jäämään jälkeen. Vieheenvetäjä sitten vissiin ajatteli, että ootetaanpa tuota toistakin hurttaa pikkusen ja alkoi vetämään sitä jänöä eteenpäin hiljempaa (tai sitten Keeta vaan kiihdytti hurjasti) ja Keeta sai vieheen kiinni oikeen kunnon tappoloikalla. Sitten vetäjä taisi herätä, että ups eihän se rata vielä saa loppua ja veti jäniksen pois Keetalta vaikka narttu oli saanut sen jo kiinni! Kauheeta jos se ois jääny kiinni Keetan kuonokoppaan ja se vaan ois vetäny sitä moottorilla, siinä ois ollu niskat poikki! Jänis siis jatkoi matkaansa ja tässä vaiheessa toinenkin koira oli saanut kirityksi eron kiinni ja kurvissa oikaisten se oli taas edellä. Suoralla Keeta sitten oli taas tulossa ohi, mutta UUDESTAAN tämä narttu kiilasi Keetan jonnekkin pois. Mutta ei tuollainen Keetaa hiljentänyt vaan seuraavalla suoralla se paineli taas kumppaninsa ohi. Ja mitä teki vieheenvetäjä? Se päästi taas Keetan komealla loikalla vieheeseen kiinni, jo toisen kerran saman radan aikana. Tällä kertaa vielä vähän paremmin ja kun hän sitten moottorin voimin veti vieheen koiran hampaista tai jostain se vissiin sattui tyttööni tai jotain (se oli pellon ihan toisessa päässä, en nähnyt tarkkaan) ja koira ei ollut enää mukana pelissä, jäi siihen seisomaan, että minne se saalis hävis vaikka oli jo puoliksi kurkussa tai jotain? Sitten juoksi takaisin lähtö alueelle aristaen toista takajalkaansa ja mun oli pakko juosta sen luokse sinne vaikka se lähettäjä jotain huutelikin (äh, miksen mä sais hakee loukannutta koiraani muualta kun juuri maalialueelta, toinenkin koira oli päässyt jo maaliin oikeen hyvin). Sitten siihen tuli jotain ulkomaalaisia kyselemään ja tutkimaan, että onko Keeta loukannu kun ne oli kattonu sen juoksun ja kauhisteli kun Keeta oli vaan lentäny siellä radalla useampaan otteeseen. Puhuin niille sitten erittäin huonolla englannilla jotain (en oikeen tiedä mitä, kun pelkäsin, että Keeta on pahastikkin loukannu) ja vein koiran eläinlääkärille (jota sai odottaa vähän turhan kauan, jos vaikka ois ollu oikeesti sitten paha juttu). Siellä Keeta ei kyllä sitten oikeastaan ontunut tai mitään, mutta kun lääkäri venytteli sitä vähän niin vingahti sen jalan kohalla. Saatiin käsky tulla uudestaan tunnin päästä ja se kattoo sitten, mikä on tilanne. uudestaan mentiin ja Keeta oli jo parempi ja olisi saanut luvan juosta finaalinkin, mutta lääkäri ei sitä suositellut joten jätettiin välistä. Myös taitaa jäädä ensiviikon ratakisat

 

 

 

 

 Lopulta saatiin sitten pisteetkin alkueristä ja ihme kyllä Keeta onnistui kahmimaan kasaan 197 pistettä, vaikka oli joutunut jättämään juoksun kesken. Suomessa siitä ois tullu 0. Täällä on kyllä muutenkin vähän kummallisia nuo tavat: Yhessä lähössä molemmat koirat jätti vieheen ennen ku oli ees alkanu jahata sitä ja lähti vetämään jonnekkin metsään. Toimitsijat haki koirat ja ne tuotiin takaisin radalle ja niin ne siitä vaan jatko juoksuaan, niinku mitään ois tapahtunu. Toisessa lähössä taas vaan 1 koira lähti pois radalta. Se otettiin kiinni ja päästettiin uudestaan radalle sen toisen seuraks, ku viehe oli sopivasti siellä lähtönurkassa menossa. En huomannu kattoa näiden koirien pisteitä, mutta en yhtään epäile, etteikö ne ois saanu ihan yhtä hyviä pisteitä, ku muutkin, jotka jahtas ihan normaalisti

 Ja kaikki tämä on videolla!

 

jatkuu

 

tsekin leirintäalueella;

myönnän, lisäsin lehmät. Koira näytti muutenkin niin isolta...

saksan huoltikselta;

ihan ku joku oikeesti uskaltais syöttää koiraansa tuosta?